Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

Moi,

Valitsin kirjakseni Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija. Kirjaa valittaessani mietiskelin, että haluaisin lukea jonkun kuuluisaksi muodostuneen kirjan ja tämä kirja vaikutti minun makuuni sopivalta. Takakannen luettuani minulle selvisi kirjasta sen verran että se tulee olemaan rauhallista luettavaa ja syvällistä pohdiskelua. Elokuvaa kirjasta en ole nähnyt. Odotukseni kirjaa kohtaan on korkealla, koska olen kuullut puhuttavan kirjasta melko paljon.


14.9

Kirjan alku ei yllättänyt. Paljon tarkkaa kuvailua. Päähenkilö Konsta Pylkkänen pohdiskelee maailman menoa rauhallisesti eläen. Konsta asuu Havukka ahossa pienessä pirtissä Iitan, joka on ilmeisesti hänen vaimonsa, ja kahden muun pojan kanssa.
  Pylkkisen pää on erityisen malliseksi kuvattu, pitkä ja kapea, nenä on käyrä, koska hän on puskenut pässin kanssa ja silmäkulmassa oksasta kimmonneesta kirveestä arpi.
  Kirjan kieli on vähän vanhaa ja pohjoisella murteella kirjoitettua. Välillä pitää lukea joku kohta pari kertaa, jotta ymmärtää mitä sanotaan.
 Olen kyllä ihan koukussa kirjaan ja odotan mitä tapahtuu seuraavaksi. Hyvä kirjavalinta.



28.9

Kirjan kieli on pysynyt tasaisen samana koko kirjan ajan n. puoleen väliin saakka. Tarkkaa kuvailua hetkistä ja tunnelmista. Kirjan tunnelma on  ollut rauhallinen ja minusta helppolukuinen ja rentouttava.
  Pitkän matkaa kirja kulki eteenpäin kalaa pyytäen aurinkoisena päivänä, kunnes kalamiehet tapasivat humalaisen Pylkkäsen ja hänen ystävänsä Mooseksen, ja toivat Konstalle viestin että häntä kaivataan maisterien leirillä. Pylkkänen oli kovin ihmeissään siitä että jotkut tunsivat hänet. Humalaisella Pylkkäsellä on ongelma keksiä ystävälleen Moosekselle lepopaikka siksi aikaan kun hän itse esittää rakentavia kysymyksia maisteri kokelaille ja saa hyvin harkittuja ja hänen korvaansa outoja vastauksia. Maisterileiriläisten lähdettyä takaisin yöpymispaikkaansa Mooses ja Pylkkänen lähtivät tallustamaan kohti Mooseksen tilaa, Kääpäahoa. Kosta menee aina kesäisin vierailulle Mooseksen tilalle katsomaan Mooseksen naurutapaa, joka saa aina hymyn huulille. Konsta koittaa kertoa kovasti oppimiaan asioita Mooseksen vaimolle ja hänen vanhalle äidilleen, mutta eiväthän he ymmärrä sanaakaan.
  Lopetin kirjan viimeksi kohtaan jossa Pylkkänen makaa maassa ja mietiskelee jälleen avaruuden suuruutta ja maailmankaikkeutta.

5.10

Kirjan loppu tuli yllättävämmin vastaan kuin mitä olin kuvitellut. Kirjaa oli mukava lukea ja sen mukana pysyi hyvin.
  Kirjassa Konsta pääsi professorien kanssa retkeilemään ja tutkimaan luontoa, professorit kirjasivat ylös jokaisen eläimen järjestyksessä, näkemisen ja kuulemisen perusteella, Konsta toimi heidän tulkkina matkassa. Kirjan loppupuolella alkaa käydä vähän enemmän ilmi Konsta Pylkkäsen menneisyydestä. Konsta saattaa uudet maisterikaverinsa juna-asemalle kun maisterit lähtevät metsästä takaisin kaupunkiin. Konstaa ei maistereiden lähdetty juurikaan kiinnosta palata arkeen hakkaamaan halkoja.
  Kirja kulki koko ajan aika samalla temmolla eikä oikeen meneviä kohtia kirjassa juuri ollut. Kirjan lopun tunnelma on rauhallinen ja kaunis, kunnes tapahtuu jotain erittäin yllättävää ja tulkinnan varaista, aivan kuin kirja olisi loppunut kesken. Kirjasta jäi oikeen hyvä tunnelma.



                         "Konsta istui resiinan pallille, sytytti ison piippunsa ja katsoi junamiehiä, jotka katkoivan ja yhdistivät vaunujonoa. Konstan suu oli auki, mutta hampaat purivat piipun vartta, jolloin ylähuuli vetäytyi lähelle nenää ja naama oli muutenkin vintsin väntsin. Kosta vähän tuhisi nenäänsä ja syljeskeli..."