Kaari Utrio - Tuulihaukka

Valitsin Kaari Utrion kirjan Tuulihaukka. Valitsin sen, koska tuttavani suositteli sitä, ja halusin hieman haastavaa luettavaa. Kirjalta odotan tosiaan haastetta, sijoittuuhan se keskiaikaan ja kirjassa on minulle outoja sanoja. Sivujakin on vajaa tuhat. En tiedä kirjasta vielä sen enempää. Kaari Utrio ei ole minulle tuttu kirjailija ennestään, mutta nyt lainasin tuttavaltani muutaman hänen kirjoistaan.

Torstai 4.9
Luin nyt ensimmäiset 40 sivua kirjasta :) Se on todella erilainen kuin aiemmin lukemani kirjat, mutta pidän siitä silti. Kirjassa on hienoja kuvauksia ja mielipiteitä, esimerkiksi kristityistä kirjan henkilö toteaa mielessään näin: 'He polottivat innokkaasti ainoasta jumalastaan, jonka kaikki täysjärkiset ihmiset ymmärsivät viheliäiseksi surkimukseksi: jumalapahanen oli antanut naulata itsensä ristiin.'
Sekoitan hahmoja vielä välillä toisiinsa, mutta lempihenkilöni tähän mennessä on Lyy, joka oikeastaan vaikuttaa kirjan päähenkilöltä - ainakin näin alussa. Lyy on Launialan isännän poika, ja hän nousee taattonsa seuraajana Liedon tuomariksi ja uhraajaksi. Kirjassa huomaa hyvin sen, että 1060 -luvulla ihmiset kunnioittivat verisiteitä, vaikka se ei aina ollut niin mieluista. Väkivaltaiseksikin osoittautunut Purha, Paatelan isännän velipuoli, ei voisi vahingoittaa velipuoltaan, Paatelan isäntää Ihantia, vaikka joskus haluaisikin.
Kirjassa on siis kaksi kylää/sukua, Launiala ja Paatela. Launialassa asuu 'ylempi' väki, Paatelassa taas mitättömät laitapuolen kulkijat ja resuiset soturit. Lisäksi on kristittyjen kylä, Arantila.

Perjantai 5.9
Sivulle 70 luettu. Arantila hävitettiin Purhan ja hänen väkensä toimesta. Purha itse tosin kuoli taistelussa. Olaf Tuulihaukka, kirjan nimikkohenkilö ja Arantilan perijä, palasi matkoiltaan juuri hävityksen jälkeen. Lopputuloksena oli kostoretki, ja Paatela hävitettiin. Kirja tuntuu jotenkin pyörivän kostoretkien ympärillä, Launialan väki aikoo kostaa Paatelalle, Paatela Launialle ja Arantila Paatelalle. Kaikkialta ryöstetään aina kaikki mitä saadaan, rahat, hopeat, kullat ja naiset. Ja tuloksena kostoretki. Kostoretkellä taas ryöstetään, ryöstö vaatii kostamisen ja kaikki kiertää vain kehää. Uskon kuitenkin, että tästä kierteestä päästään ihan itse juoneen pian, johonkin hieman järkevämpään.
Aiemmassa päivityksessä sanoin, että Lyy on ilmeisesti kirjan päähenkilö. Nyt kantani on muuttunut, kirjan nimestäkin päätellen päähenkilö on Olaf Tuulihaukka. Olaf on siis kristitty, todellinen onnenpekka. Hän onnistuu kaikessa, mihin ryhtyy - välillä se on valitettavakin seikka, erityisesti Paatelan kannalta.

Keskiviikko 10.9
Kirjaan on taas tullut uusia henkilöitä, ja alan mennä nimissä hieman sekaisin. Olaf Tuulihaukka lähti veljensä Odo de Meilhanin luokse. En ole vielä saanut aivan selville, miksi. Juuri nyt kirja tuntuu hyvin sekavalta, ja sitä on vaikea lukea. Adela, Odon sisar, on ilmeisesti leski, jonka mies kuoli äkillisesti juuri parhaassa iässä. Adelaa syytetäänkin miehensä myrkyttämisestä. Nyt hänet aiotaan naittaa vanhalle, köyhälle miehelle.
Etsin kuvia sun muuta kirjasta, ja päädyin sivulle, jolla kerrottiin, että Tuulihaukka on jatko-osa Vaskilintu -kirjalle. Vaikka Tuulihaukkaa sanotaan itsenäiseksi jatko-osaksi, luulisin, että tätä olisi helpompi lukea, jos olisi lukenut Vaskilinnun. Vaskilintu olisi kertonut aivan oman tarinansa, ehkäpä luenkin sen seuraavana.

Sunnuntai 14.9
Kirjan lukeminen on vähän jäänyt, mutta saan nyt tähän päivitykseen edes jotain sisältöä: Se vanha mies, nimeltään ritari Arduin, jolle Adela aiottiin naittaa, kuoli taistelussa. Adela ja pari muuta naista punoivat juonen saadakseen ritari Arduinin hengiltä, sillä Adela ei sietänyt häntä, mutta mies kuolikin ihan ilman juonittelua. Myrkytetyn voileivän, jonka Adela oli Arduinille pakannut mukaan, uhriksi joutuikin Arduinin nuori palveluspoika. Adela saikin miehekseen Olaf Tuulihaukan. Adela lähti Olafin mukana kohti Italiaa. Tämä ei ilmeisesti jotenkin kuulunut hänen suunnitelmiinsa, sillä nainen esitti merisairasta välttääkseen matkan. Merisairaus ei kuitenkaan Olafia haitannut, ja Adela joutuikin vesille kaikesta välttelystä huolimatta.
Yritän seuraavaksi lukea vähän pidemmän pätkän kirjasta, jota nyt olen lukenut noin neljäsosan verran.

Sunnuntai 5.10
Olen nyt lukenut kirjan loppuun asti. Kirjaan mahtui monia juonenkäänteitä, yllättäviä kohtaamisia ja tapahtumia. Aion lukea kirjan toisen kerran, se suorastaan vaatii sitä. Kirja kun oli sen verran monimutkainen, ettei siitä kerralla ottanut ihan selvää. Aloitan ensin Vaskilinnusta, Tuulihaukan aiemmasta osasta, josta edellisissä merkinnöissä kerroin. Jätän vastaamatta moneen kysymykseen, jotta kirjasta ei menisi kaikki lukunautinto ;) Oikeastaan en edes saanut vastausta kaikkiin kysymyksiini...  En suosittele kirjaa niille, jotka eivät jaksa lukea pitkiä kirjoja, sillä kirjassa tosiaan on liki tuhat sivua ja monimutkaista tekstiä. Henkilöitä tulee koko ajan lisää, kuitenkin kaikki henkilöt liittyvät jollain kummallisella tavalla toisiinsa. Kirja oli vanhantyylisesti kirjoitettu ja tapahtuma-aikakin on keskiaika, ei siis suinkaan 'modernia' lukemista. Useimmille tämä kirja ei lainkaan sovi, enkä kyllä itsekään aio sitä useammin kuin kahdesti lukea. Kaari Utrion kirjoihin aion tosin tutustua enemmänkin, aloitan hieman lyhyemmistä kirjoista.