Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia

Hei!

Valitsin kirjan Kissani Jugoslavia, jonka on kirjoittanut Pajtim Statovci. Valitsin kirjan, koska se on aivan vasta ilmestynyt ja nimi on mielenkiintoinen; haluan tietää, tarkoittaako nimi Jugoslavia-nimistä kissaa tai kissan Jugoslaviaa.

En tiedä, mitä odottaa kirjalta, koska kirjailija on minulle täysin tuntematon eikä takakansi anna paljoa tietoa. Kirja on kirjailijan esikoisromaani ja tapahtumapaikkana on, yllättäen, Jugoslavia (vai onko?).

6.9.

Kirja kertoo kahta tarinaa. Epämääräisen aloituksen jälkeen, joka ei ainakaan vielä liity kirjaan mitenkään, kerrotaan elämästä nyky-Suomessa ja 1980-vuoden Jugoslaviassa.

Suomessa asuu poika nimeltä Bekim, joka on käsittäkseni homo ja vastikään ostanut boakäärmeen. Bekim tapaa baarissa kiroilevan ja ilkeän kissan, joka on oikeasti vain mieshenkilön metafora. Bekim tarinoi kissalle menneisyydestään ja he ovat yhdessä jonkin aikaa. Kissa on erittäin raivostuttava hahmo, määräilevä ja itsekeskeinen.

Jugoslaviassa taas elää albaanityttö nimeltään Emine, jota ollaan naittamassa miehelle, Bajramille, jonka hän on nähnyt vain kerran ennen häitä. Takakansi kertoo, että Bekim on näiden kahden poika, joka on muuttanut Suomeen.

Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, joskin erilaiselta kuin kuvittelin. Kirjassa kertojina toimivat sekä Bekim että Emine. Eminen näkökulmasta tarinaa on mielenkiintoista lukea, koska hänen elämänsä on rankkaa; väkivaltainen mies (joksi Bajram paljastuu heti kättelyssä), viisi lasta ja lopulta muutto maaseudulta kaupunkiin, jossa on hyvin levotonta. Hänen elämäntarinansa voisi olla jonkun todellisen albaanin elämäntarina.

Lopulta perhe muuttaa Suomeen, mutta eipä täälläkään helppoa ole. Uskoisin kirjan seuraavaksi keskittyvän perheen sopeutumiseen ja siihen, miten Bekim irtautuu perheestään.

7.9.

Olen lukenut kirjaa nyt sivulle 243, mikä tarkoittaa noin 40 lukematonta sivua. Tässä vaiheessa perhe on alkanut jo sopeutua, mutta alamäki alkaa, kun Balkanilla alkaa sota, heitä aletaan syrjiä. Eletään vuotta 1999. Bekim pääsi yli painajaisistaan, joita hän alkoi nähdä aiemmin kirjassa (ja joiden alkamisen ja loppumisen syy jäi tämäkin minullle epäselväksi). Syytän niistä hänen isäänsä, koska Bajramin väkivaltaisuus on vain kasvanut. 

Nykyajassa Bekim on matkustanut takaisin synnyinseuduilleen, löytänyt kissan (tällä kertaa ihan oikean kissan!) ja kadottanut sen, litkinyt puolen euron macchiatoja kahviloissa ja lentänyt takaisin Suomeen. Ja löytänyt kumppanin.

Kirja ei vieläkään ole tyyliäni. Kahta tarinaa on välillä hankala seurata, tai vähintäänkin sitä, missä vuosiluvussa mennään. Paikoin on mukavan rentoa ja tarkempaa kuvailua, mutta ainakin Eminen tarina on pääosin synkkää kerrontaa perheen arjesta ja hänen tunteistaan, kun hän seuraa lastensa varttuvan ennemmin suomalaisiksi kuin albaaneiksi ja miehensä muuttuvan aina vain holtittomammaksi. Kokonaisuudessaan kirja on kuitenkin luettava ja ehkä se tunne, että jotain puuttu johtuu itsestäni ja iästäni kuin itse kirjasta. Aikuiset saavat tästä varmasti enemmän irti.

Loppu siis häämöttää. Uskon ja toivon Bekimin vihdoin löytäneen "suuren rakkautensa" ja Eminen pääsevän irti miehestään. Ainakin lasten uskon muuttavan muualle niin pian kuin mahdollista. Se nähdään.

9.9.

Ne 40 lukematonta sivua ovat nyt luettu. Kirjan lopussa oli vielä yllätyksiä, mutta muuten loppu sopi kirjalle erittäin hyvin. 

Kirjailijalla on mielenkiintoinen tyyli kirjoittaa, joten jään odottamaan hänen seuraavia kirjojaan. Kirjan tapahtumat olivat oikeastaan aika ahdistavia, kuolema oli kirjassa koko ajan läsnä, ja toivoisin siis tulevien kirjojen olevan hieman valoisampia. Juonen rakenne poikkesi paljon normaalisti lukemistani kirjoista, se oli häilyvämpi ja juonen eri kohtia oli vaikempi erottaa toisistaan.

Kirja herätti ajatuksia. Homorakkaudesta oli yllättävän helppo lukea ja sain uutta tietoa Jugoslavian tapahtumista. Oli myös kiinnostavaa lukea maahanmuuttajista heidän näkökulmastaan ja lukea heidän kohtaamastaan syrjinnästä ja epäilyistä. 

Olen tyytyväinen valintaani. En kuitenkaan suosittelisi kirjaa niille, jotka vierastavat kokosynkkiä kirjoja tai lukemista väkivallasta.

Kuvan lähde